Baños ja Riobamba

Quitosta mentiin 3 tuntia bussilla Bañosiin, jossa oltiin yksi yo. Meno Bañosiin ratkesi vasta linja-autoasemalla, jossa tapasimme parin viikon takaa tutun belgialaiskaverin. Kaveri oli ollut vaeltamassa Bañosissa ja suositteli kovasti paikkaa. Sunnuntaiaamuna sitten mekin vaelsimme Bañosia reunustavia vuorenrinteita ihaillen laaksoon avautuvia maisemia ja vaistellen maastopyorailijoita, jotka tulivat vauhdilla alas kivikkoisia rinnepolkuja!

Maailman pienuudesta kertoo myos kahvilatapaaminen Bañosissa: ruotsalainen Daniel, joka reissasi samalla laivalla kanssamme Galapagoksella, tuli kahvilaan toisen ruotsalaiskaverinsa kanssa. Samaan perheeseen kuulumme taalla kaikki matkalaiset, me vain naytamme olevan parikymmenta vuotta muita vanhempia.

Bañosista matkasimme pari tuntia bussilla Riobambaan. Hyppasimme viime hetken matkalaisina bussiin, eika meilla ollut paikkalippuja. Minut istutettiin kuskin, rahastajan ja koira sylissaan matkustavan tyton kanssa tiiviisti bussin ohjaamo-osaan, Olli seisoi kaytavalla koko matkan. Viiden minuutin matkan jalkeen ohjaamo-osaan tuli viela nuori intiaanitytto vauva selassaan. Ahdasta oli, mutta intiaaninainen imetti siina lastaan, kuski ajoi, koira nuuhki lapsen paata ja mina seurasin taustalla. Huima kokemus. Chimborazo, eli Ecuadorin korkein tulivuori (yli 6000m) nakyi bussin ikkunasta.

Riobambassa, 200 000asukkaan tylsahkossa kaupungissa olemme kaksi yota. Kaupunki on kuuluisa "Nariz del Diablo"- nimisen rautatien lahtopaikkana, emme kuitenkaan matkusta tuolla 3 kertaa viikossa kulkevalla junalla, koska luotamme tallakin kertaa Lonely Planet- matkaoppaaseen.