Ecuadorista siirryttiin rajan yli 11 tunnin bussimatkalla. Ja tottakai bussiin saapui vanha tuttavuus, Daniel från Göteborg. Jyrkkiä vuorenrinteitä ajellessa ei voinut välttyä ajattelemasta äskeistä bussiturmaa, jossa täällä kuoli 38 ihmistä. Alempana kiinnittivät huomiota laajat banaaniviljelmät, mutta Perun puolella maisema muuttui: Perun rannikko on ainakin tähän aikaan vuodesta kuivaa autiomaata, jota piristivät ainoastaan Ladojen ja mototaksien (joita myös TUKTUKeiksi kutsutaan) ilmeinen kokoontumisajo eräällä teollisuusalueella.
5 tuntia odottelimme Piurassa yöbussin lähtöä Trujilloon, jonne saavuimme aamulla klo 5. Yöbussi oli mielenkiintoinen kokemus, sillä niitä ryöstetään täällä, joten turvatarkatukset ovat melko tarkat: ennen bussiin saapumista oli tarkastettu nimet passeista, sitten annettiin sormenjäljet ja paikalliset joutuivat myös ruumiintarkastukseen. Kaikki bussissa istuvat kuvattiin vielä videokameralla mahdollista tunnistamista varten. Aamulla klo 6 otimme bussiasemalta taksin läheiseen kalastajakylään Huanchacoon, josta nykyisin on kehittynyt enemmänkin rantalomakohde. Taksi ei ollut Toyota Mark II, vaan vielä vanhempi Corolla, jonka pakoputki oli tyypilliseen tapaan hajonnut muutama kuukausi sitten.
Hetken rymistelyn jälkeen hostellin poika tuli avaamaan oven, ja niinpä olimme viettämässä 33v tapaamisjuhlaamme tässä upeassa paikassa. Otimme huoneen 2 yöksi, maksoi yhteensä 20€! Juhlalounaan söimme kasvisravintolassa, jonka omistaja osoittautui nuoreksi itävaltalaisnaiseksi, joka oli ihastunut Etelä-Amerikkaan. Vietettyään useita vuosia Guatemalassa, Boliviassa, Brasiliassa ym., hän viimein oli rakastunut perulaiseen artesaaniin, jonka kanssa hän nyt asuu täällä.Tulimme juuri juhlaillalliselta kalaravintolasta. Upeasti hiiligrillatut kala-annokset chileläisen viinin kera maksoivat yhteensä alle 20€.
 |
| 33-vuotistapaamisjuhla-ateria! |
 |
| Huanchaco, surffarien paratiisi! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti