Lähdössä hostellista (Hostel del Centro) postitoimistoon (Correos). |
Postipaketin lähettäminen Saltasta, Argentiinasta Tampereelle oli melkoinen kokemus. Pakettiosaston hoitajana oli n. 72-vuotias täti, joka ensiksi kertoi, että on ostettava virallinen pahvilaatikko viereiseltä tiskiltä. Viereisen tiskin vähän vanhempi virkailija vertaili pakettiensa kokoa tavaramääräämme ja teki toisella kertaa oikean valinnan ja kokosi meille laatikon. Ykköstiskillä ilmeni, ettei pakettia voi lähettää ilman ruskeaa päällyspaperia, jota voisi ostaa kadun toiselta puolen paperikaupasta. Brittityttö, joka itse oli hetki sitten ollut samanlaisessa tilanteessa, huomasi epätoivoiset ilmeemme ja antoi meille itseltään ylijääneen paperin. Pakettia ei saanut paketoida naapuripöydällä, koska tiukan, urahakuisen tullineidin (n.32v) piti koko ajan nähdä, ettemme vaan sujauta pakettiin sisään mitään sopimatonta.
Seuraavassa vaiheessa pakettia teipattiin joka puolelta vähintään 8 min, kirjoitettiin osoitteet päälle ja odoteltiin kuponkeja täytettäväksi. Kellon ollessa 11.45 saimme eteemme neljä täytettävää tullin ja postin kuponkia. Vilkuilimme jo kelloamme, koska seinällä olevan tiedon mukaan pakettien vastaanottaminen loppuu klo 12.00 (kotimaisten pakettien klo 11.00). Siinä vaiheessa vieressämme oleva ranskalaispari - joka oli jo selvinnyt pahvilaatikon ja pakkauspaperin ostamisesta – sai luvan tulla huomenna uudelleen! Olivat vähän ihmeissään, koska tänään oli tarkoitus jatkaa matkaa Chileen. Emmekä mekään tässä tilanteessa voineet auttaa, koska meidän paketin lähettäminen oli kestänyt 2 tuntia! Kyllä oppi arvostamaan Suomen postin toimintaa.
Heipähei täältä Pieveeltä! Liisalle yritettiin etsiä Islam-nimistä yritystä... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti