Laos - Vientiane

Lensimme Laosiin – suureen tuntemattomaan – Saigonista Pakse- nimisen kaupungin kautta. Etelä-Laosissa sijaitsevan Paksen lentoasemalta saimme viisumit kymmenessä minuutissa hintaan 35US$/kpl, mukaan tarvittiin yksi passivalokuva ja rahat dollareissa. Hädässä reppumatkailija auttaa ystäväänsä: jonossa takanamme ollut brittiläispariskunta antoi meille viisumimaksusta puuttuneet neljä dollaria.

Laos on yksi maailman köyhimmistä maista, joka on avautunut länsimaalaisille uudelleen 1990- luvulla. Maa on pinta-alaltaan noin 2/3 Suomesta. Laosissa asuu vajaa 7 miljoonaa asukasta, joista hyvin suuri osa alkeellisissa ja köyhissä oloissa maaseudulla. Maa on kummallinen sekoitus suomalaista 1950-60-lukua ja tätä päivää: kylät, työmenetelmät ja kiireetön elämäntapa muistuttavat mennestä ajasta, kännykät ja autot ovat tätä päivää.

Laos oli ennen kuuluisa miljoonasta elefantistaan, joista nyt sanotaan olevan jäljellä noin 1200. Niille kuuluu sinänsä hyvää: nykyisin ne selviävät palvelemalla turisteja, eikä niiden tarvitse raataa raskaissa ja vaarallisissa töissä viidakossa.

Maan pääkaupunki on Mekong- joen rannalla Thaimaan rajan tuntumassa sijaitseva Vientiane, jossa on noin 300 000 asukasta. Kaupungin kartalta löysimme ainoastaan neljän länsieurooppalaisen maan suurlähteystöt: Saksan, Ranskan, Puolan ja Ruotsin. Tämä selittänee, miksi näiden maiden kansalaisilla viisumin hinta on ainoastaan 30-31US$.

”Kylätie on hiljainen, niin hiiil-jaaii-neeeen”. Ensivaikutelma suuresta pikkukaupungista, Vientianesta, saapumisiltana klo 18 herätti epäilyksiä: miten saisimme kolme päivää täällä kulumaan.

Pääkadun varrella pönötti mahtipontinen kulttuuritalo - Lao National Culture Hall.

Seuraavana aamuna aurinko paistoi ja kaupunki alkoi näyttää parhaat puolensa: ranskalaistyyppisiä kahviloita ja ruokapaikkoja, upeita sillkkejä ja käsitöitä, vietnamilaiseen hälinään verrattuna rauhallinen ja kiireetön elämänmeno sekä edullinen hintataso.

Tuk-tuk on ”kaukoidän pikataksi”, joka soveltuu myös nokosten ottamiseen kyytiä odotellessa.

Munkit ovat olennainen osa laosilaista kulttuuria ja katukuvaa.

Vientianessa on kymmeniä temppelialueita, joissa liikkuvat sekä munkit että turistit.

Turisti Pha That Lungin temppelialueella, mikä on Laosin tärkein kansallinen monumentti. Naisten tulee peittää polvensa tällä buddhalaisen uskonnon symbolialueella.

Temppelit on kullattu upean kiiltäviksi.

Vientianen vanhimmassa temppelissä – Wat Si Saketissa – on yhteensä 10136 buddhaveistosta, joista 8892 pieniä ”seinäbuddhia”.

Vientianen riemukaari – Patuxai – on rakennettu vuonna 1969.

Myös Patuxain huipulla näkyy buddhalaisuus: Buddha ja bulevardi.

Patuxain ylimpään kerrokseen johti kierreportaat.

Yöaikaan bulevardit oli valaistu, mutta pimeille kujille ei tehnyt mieli mennä.

Taas mennään: alkamassa 10 tunnin bussimatka maaseudun läpi 400 km:n päähän Luang Prabangiin. LP sijaitsee muutama sata kilometriä Myanmarin maanjäristyspaikasta. Maanjäristyksestä täällä ei tiedetty mitään, vaikka 500 km:n päässä Hanoissa se oli tuntunut.