Argentiinan ja Chilen järvialueilla

Andien kupeessa, noin1000km Santiagosta etelään ja 1500km Buenos Airesista lounaaseen sijaitsee useiden järvien muodostama luonnonkaunis alue. Tällä alueella on lukuisia pieniä ja keskisuuria kaupunkeja, joissa voi harrastaa erilaisia luontoon liittyviä aktiviteetteja. Me vietimme yhteesä kymmenen päivää alueen neljässä kaupungissa: Argentiinan Barilochessa (100 000 as.) ja San Martín de los Andesissa (28 000 as.) sekä Chilen Pucónissa (17 000 as.) ja Valdivíassa (140 000 as.).

Tälle jääkauden aikana syntyneelle alueelle ovat tyypillisiä kirkasvetiset järvet, myös havupuita kasvavat metsät sekä lumipeitteiset vuoret, joista osa on aktiivisia tulivuoria. Kasvillisuus ja maisema muistuttavat Keski-Euroopan alppiseutua ja myös pohjoismaista luontoa. Alueelle on aikoinaan muuttanut paljon siirtolaisia varsinkin Sveitsistä ja Baijerista, mikä näkyy nimistössä, rakennustavassa ja alueen suklaapuotien määrässä. 

San Martín de los Andes siajitsee lago Lácarin rannalla ja sen ympärillä on useita maisemareittejä.

Puusta ja kivestä rakennettu sveitsiäistyylinen herkkukauppa.

Näitä maisemia pääsi katselemaan vuokratuilla vuoristopyörillä tai omin jaloin retkeillen, niinkuin me teimme.

Tuli mieleen laulu: ”Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen...”

Suomalaisen ”partasutikasvin” serkku Argentiinassa.

Kahden kansallispuiston läpi siirryttiin Argentiinasta rajan yli Chilen puolelle.

Puconin keskusaukiolta näkyy parinkymmenen kilometrin päästä Villarrican tulivuori.

Artesaanikaduilla Pucónissa tuotteiden materiaalina oli pääasiassa puu ja villalanka.

Suomalaisen huovutuslangan "isoveli”.

Kahden joen yhtymäkohdaasa sijaisevan Valdivian kaupungin sydän on sykkivä kala- ja vihannestori.

Tarjonta on monipuolista, kuva kertoo vain osan totuudesta äänen (myös merileijonia!) ja tuoksun/hajun puuttuessa.

Tarjolla Sierra-kalaa 5€:n kappalehintaan

Ottaisikohan Sierraa vai Lisaa?

Tässä nautitaan savustettua Sierraa ja Congriota eli meriankeriasta rantakaupungin ravintolakeskuksessa, jossa oli lukuisia tuoreita merenherkkuja tarjoavia puoteja.

”Laima Marina” eli keittoa erilaisista simpukoista, nam!

Kaduilla ei juuri näkynyt soittajia, mutta ravintoloissa kylläkin.

Tuttu paikallinen Topi Sorsakoski viihdytti yleisöä laitteineen myös uimarannalla.

Järvialueelta lähdimme pitkälle bussimatkalle kohti Santiagoa (12 tuntia!), jossa olemme seuraavat kuusi päivää.