Uruguay

Uruguayssa vietimme yhteensä viisi päivää: kolme yötä pääkaupunki Montevideossa ja kaksi yötä Unescon maailmanperintökohteessa Colonia del Sacramentossa. Montevideoon menimme aamulaivalla Buenos Airesista. Matka kesti kolme tuntia ja olo oli kuin Helsingistä Tallinnaan mennessä, ainoastaan kaljaa kärräävät suomalaiset puuttuivat. Vierailumme Uruguayssa oli ehkäpä liian lyhyt: sisämaan kohteisiin emme ehtineet tutustua lainkaan.

Uruguay - tuo Etelä-Amerikan Sveitsi - yllätti ystävällisyydellään. Ihmiset posteissa, hostelleissa, ravintoloissa ja kaupoissa olivat erittäin ystävällisiä meille, ja arvostivat suuresti suomalaisia: kiitos sellutehdasinvestointien! Kaduilla näkyi latinokulttuurille tyypillisiä vastakohtaisuuksia: kalliita asuntoja ja butiikkimyymälöitä, mutta niiden ohella myös kaduilla nukkuvia ihmisiä, kerjäläisiä ja roskiksia tyhjentäviä hevoskuskeja kärryineen. Ylpeyttä uruguaylaiset tunsivat mm. lihansyönnistään (eniten maailmassa, 72kg/hlö/vuosi) ja jalkapallosta (Diego Forlan!).

Uruguayssa on n. 3,5 miljoonaa asukasta, joista 1,3 miljoonaa asuu Montevideossa. Meren rannalla sijaitsevassa pääkaupungissa on säilynyt hyvin yhteys mereen, sillä rannoilla on hyviä pyörä- ja bussireittejä uimarannoille suositun rantalomakohteen Punte del Esten suuntaan.

Montevideo on todellinen nautiskelijan kulttuurikaupunki. Taiteellisuus näkyy ja tuntuu kaupunkikuvassa monissa asioissa: upeita puistoja, veistoksia, seinämaalauksia, kauniisti esille aseteltuja hedelmiä hedelmäkaupoissa, erinomaisia parillaravintoloita yms. Artesaanimyymälöissä oli poikkeuksellisen paljon hyvin suunniteltuja ja toteutettuja moderneja tuotteita, joissa oli huomioitu myös perinteet. Monipuoliseen museotarjontaan pääsimme tutustumaan yllättävän yhteyden kautta: hostellissamme http://www.piedrasdeafilar.org/  töissä oleva suomalainen taideopiskelija Meri oli ennen joulua osallistunut yhteisnäyttelyyn entisessä vankilassa, joka nyttemmin toimii taidemuseona.

Colonia, joka sijaitsee Buenos Airesin "vastarannalla", tunnetaan myös vanhana salakuljettajien paratiisina. Sieltä on ainoastaan tunnin laivamatka Argentiinan pääkaupunkiin, ja tämä 23 000:n asukkaan rantakaupunki on myös suosittu buenosairesilaisten viikonloppulomakohde. Vuonna 1680 portugalilaisten perustama kaupunki on tänä päivänä Unescon maailmanperintökohde. Tunnelma sen mukulakivikatuja kulkiessa on hyvin rauhaisa. Myös hintataso on kohtuullinen, kunhan välttää vanhan kaupungin turistirysät.

Montevideon kaupungintalon 24. kerroksesta saa hyvän mielikuvan kaupungin laajuudesta ja rakennustavasta.

Meriveden ruskeasta väristä huolimatta jopa ydinkeskustan rannoilla oli kalastajia. Rantaväylää pitkin saattoi pyöräillä kauemmas hyville uimarannoille.

Montevideossa on poikkeuksellisen paljon mielenkiintoisia kirjakauppoja.

Mukava oli lounastaa kävelykadun ravintolassa ja kuunnella huipputaitavan kitaristin soittoa. Atte soitteli aikoinaan samoja kappaleita...

"Kierrätyshemmot" ovat osa Montevideon jätehuoltoa. He saavat pientä palkkaa kaupungilta etsimällä roskiksista, ravintoloista ym. kierrätykseen kelpaavaa tavaraa.

Lounasaikaan ei kannata mennä tyhjillään olevaan ravintolaan: paras hinta-laatusuhde on yleensä paikallisten suosimissa ruokapaikoissa. Tässä herkullista kalkkunalla täytettyä tomaattia (tomato relleno).

Tällä kertaa yövyimme tosi boheemissa hostellissa Montevideon keskustassa http://www.piedrasdeafilar.org/.

Nuevo Espacio de Arte Contemporáneo en Montevideo, eli vanhaan, saneerattuun vankilarakennukseen avattu upea taidemuseo. Suomalaiset taideopiskelijat pitivät uruguaylaisen opettajansa johdolla täällä näyttelyn ennen joulua.

Eri taiteilijat olivat luoneet alakerran yksittäisiin vankiselleihin omia installaatioitaan.

 Colonian Calle de los Suspiros on parhaiten säilynyt Portugalin vallan aikainen katu alkuperäisine päällysteineen.

Rauhallista vanhankaupungin idylliä (Misiones de los Tapes -katu).

Vanhat autot istuivat hyvin historiallisen kaupungin katukuvaan (Studebaker puolen vuosisadan takaa).

Vuonna 1857 valmistuneen majakan tornista avautui hieno näköala kaupungin keskustan yli läheisille uimarannoille...

... joille teimme pyöräretken. Aamupäivällä laskuveden aikaan rannassa oli paljon pieniä simpukoita. Uimarannan takaosassa oli parilla -grillejä, joiden äärelle perheet kokoontuivat lounasaikaan.

Lounaita nautittiin myös naisenergiaa pursuavissa kyläkahviloissa.

Taistelu härkätaistelun kieltämisestä on käyty myös Uruguayssa. Rapistunut härkätaisteluareena oli kuvauksellinen pysähdyspaikka.

Montevideossa ja Coloniassa on paljon plataanipuiden reunustamia bulevardeja. Puiden lehvästöjen alla on miellyttävää kulkea kuumassakin auringonpaisteessa.

Kolme viikkoa toimineessa modernissa Sur- hostellissa: http://surhostel.com/en/index.html tavattiin nuoria reppumatkailijoita eri puolilta maailmaa: Australia, USA, Italia, Espanja, Ruotsi jne.  Mit Nico aus Köln/Deutschland (from Colonia/Germany!) haben wir natürlich Deutsch gesprochen.

Joissakin hostelleissa järjestetään kahdesti viikossa "barbeque parties". Puita poltettiin ritilän päällä, jonka alle tippuvat hiilet siirrettiin parillan alle kypsyttämään lihaa, makkaraa, paprikoita ja pieniä kurpitsoja. Sipulit ja perunat laitettiin suoraan hiillokseen. Isot lihapalat kypsyivät tällä tavoin herkullisen mehukkaiksi .