Villarrican tulivuori (2847m) on yksi Pucónin kaupungin upeimmista luontokohteista. Useat matkatoimistot järjestävät sinne opastettuja kokopäiväretkiä. Hostellimme omistaja suositteli meille erästä toimistoa, jolla oli hyvät oppaat ja pienet ryhmät. Tuon toimiston ryhmä seuraavalle päivälle oli jo täynnä, mutta he opastivat meidät toisen matkanjärjestäjän toimistolle. Sieltä ( http://rumbosur360.cl/ ) varasimmekin matkan seuraavalle päivälle, lähtö olisi klo 7 aamulla.
 |
| Oppaanamme oli loistavan ammattitaitoinen ja sympaattinen Rodrigo. Kuuden hengen ryhmässämme olivat lisäksemme australialaiset Emma ja Scott sekä ruotsalaiset A. Jansson ja B. Jonsson. |
 |
| Nousimme jyrkkää vuorenseinämää siksakia lyhyin askelin 30-40min kerrallaan. Kypärä ja kuokka/sauva ovat näissä rinteissä pakollisia varusteita. Noustessa oli tärkeää pitää kuokka tukevassa otteessa rinteen yläpuolella: liukastuessa sitä olisi helpompi käyttää jarruna. Tauoilla piti huolehtia nestetasapainon ylläpitämisestä ja energiatankkauksesta. |
 |
 |
| Tyytyväiset tulivuoren valloittajat huipulla! Nousimme kolmessa tunnissa kilometrin (1000m) korkeuseron, mitä oppaamme piti erinomaisena suorituksena. Huipulta avautui huikeat näköalat Pucónin kaupungin suuntaan ja myös Argentiinan puolelle. Hassulta tuntui, kun pienlentokone kiersi tulivuorta alapuolellamme! |
 |
| Aktiivisen tulivuoren kraaterista nousi mystinen usva ja aavemainen ääni. Tulivuori purkaantui edellisen kerran 1971 ja 1984. Vuoden 1971 purkaus aiheutti myös kuolonuhreja: taloja oli rakennettu painanteisiin, joita pitkin laava syöksyi laaksoon. Me syöksyimme kilometrin verran alaspäin lähtöpaikallemme liukureilla! |
 |
 |
| Olipa hauskaa! Kunnon varusteilla saa hyvät liu´ut: suojahousujen päälle puettiin "pampersit", vaelluskenkien päälle lumisuojat ja käsiin kumirukkaset. Liukuri oli klipseillä kiinni vyössä, koska käsillä piti käyttää "kuokkajarrua". |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti