Etelä-Korea

Matkamme viimeisessä - seitsemännessätoista - maassa vietimme viisi päivää. Kolme yötä olimme vaihto-opiskelijaystävämme Min Jungin kotona Soulin (yli 10 milj.as) kupeessa olevassa miljoonan asukkaan kaupungissa. Perhe otti meidät avosylin vastaan ja ystävystyimme nopeasti: sovimme tapaavamme seuraavan kerran Suomessa.

Alunperin meidän piti mennä käymään Japanissa, koska halusimme nähdä kirsikkapuiden kukinnan. Maanjäristyksen johdosta jouduimme jättämään Japanin pois matkaohjelmastamme, mutta näimmepä kukkivat kirsikkapuut Etelä-Koreassa!

Vuodenaikojen vaihtelussa kuljimme Taiwanin jälkeen taaksepäin: siirryimme kesästä kevääseen. Huomenna on vuorossa lento keväiseen Helsinkiin.

Etelä-Korean asuinalueet ja puistot ovat siistejä ja viimeisteltyjä.

Lauantaina vierailimme Korean Folk Villagessa tutustumassa vanhaan korealaiseen kulttuuriin, perinteisiin ja akrobaattiesityksiin.

Vanhan herran taiteilua trapetsiköydellä.

Nuorten poikien upeita ratsastusnäytöksiä.

Vauhdilla uhmattiin maan vetovoimaa näissä esityksissä.

Perinteisessä korealaisessa ravintolassa istutaan matalien pöytien ääressä lattialla.

Min Jungin kotona saimme aidon korealaisen aamiaisen.

EWHA -yliopiston (perustettu v. 1886) kampusalueen uusin rakennus on kuuluisan ranskalaisarkkitehdin Dominique Perraultin suunnittelema.

Soulissa on monenlaisia katunäkymiä: tässä tunnelmia viihtyisältä design-, galleria- ja kahvila-alueelta.

Vanhempaa rakentamista Soulin keskustassa (Bukchon Hanok Village).

Sunnuntaipäivän turistikierroksella henkilökohtaisena oppaanamme toimi Min Jung ystävänsä Mirin kanssa.

Rakennettua ympäristöä Soulin keskustassa: olympialaisten aikoihin valmistui 5,84 km:n pituinen Cheong Gye Cheonin virkistysalue. Alue tarjoaa ihmisille rauhoittumispaikan metropolin keskellä.

Maanantai-iltapäivän paikallisoppaanamme oli toinen viime vuoden korealaisystävämme, myöskin nimeltään Miri. Vanhan ystävämme Hillan ja meidän matkareitit kohtasivat tällä kertaa Soulissa - edellisen kerran olimme tavanneet Australian Perthissä ja Equadorin Quitossa.

Näin tämä matka lähestyy loppuaan. Takana on 178 yötä maailmalla ja huomenna on lento Helsinkiin. Puolen vuoden aikana olemme kiertäneet maapallon ja kokeneet lukuisia uskomattomia elämyksiä. Blogissamme olemme pyrkineet välittämään niitä myös teille rakkaat nojatuolimatkalaiset. Kiitos kaikille "matkaseuralaisillemme" - matka jatkuu...

Taiwan

Taiwan on hieman kiinalainen juttu! Sananmukaisesti sen huomaa katukuvassa, jossa liikkeiden kyltit, opasteet ym. ovat kiinankielisiä. Ensimmäistä kertaa matkallamme olisimme todennäköisesti olleet eksyksissä ilman loistavaa paikallista opastamme, Chia-feniä. Kuusi vuotta sitten tutustuimme Chia-feniin Jyväskylässä, missä hän oli vuoden opsikelijavaihdossa. Olimme tuolloin ensimmäistä kertaa ystäväperhetoiminnassa mukana. Sen jälkeen olemme olleet vuosittain ystäväperheenä ulkomaalaiselle opiskelijalle, joista viimeisimmän luona pääsemme vierailemaan tänä iltana Etelä-Koreassa.

"Kiinalainen" on myös maan historia, johon ovat vaikuttaneet Kiinan lisäksi hollantilaiset, portugalilaiset, espanjalaiset ja japanilaiset. Nykyisin Taiwanissa on asukkaita n. 23 miljoonaa alueella, joka on noin kymmenesosa Suomen pinta-alasta. Saaren pohjoisosassa sijaitsevassa pääkaupunki Taipeissa on kolmisen miljoonaa asukasta.

Chia-fen oli varannut meille mukavan hotellin kampusalueelta työpaikkansa Academia Sinican yhteydestä.

Taiwanin länsirannikolla kulkee v. 2007 avattu luotijunayhteys (Taiwan High Speed Rail, THSR), jota käyttämällä tutustuimme maan keski- ja eteläosiin.

Maan keskiosassa sijaitsee Sun Moon Lake, joka on erittäin suosittu lomakohde. Maasto alueella on vaihtelevaa ja siellä on useita eripituisia ulkoilureittejä. Köysirata yhdistää järven rannalla sijaitsevan pikkukaupungin vuoren ylärinteeseen rakennettuun "aboriginaalikylään". Kylässä voi tutustua Taiwanin vähemmistökansojen elinoloihin, seurata taidokkaita tanssi- ja musiikkiesityksiä sekä nauttia huvipuiston riemuista.

Risteilyt Auringon ja Kuun järvellä ovat erittäin suosittuja.

Tässä menossa Paiwan -heimon hääseremonia. Paiwanilaisia on n. 70 000, pienimpään vähemmistöheimoon (Thao) kuuluvia on n. 700. 

Chia-fenin vanhempien äärettömästä vieraanvaraisuudesta saimme nauttia Tainanissa, joka on maan vanhin kaupunki ja ensimmäinen pääkaupunki.

Yksi ravintola sijaitsi tämän kokolailla kapeahkon kadun varrella!

Temppelialueella asetettiin kirjalliset ja leimalla varustetut tulevaisuuden toiveet seinälle kaikkien nähtäviksi.

Nämä tytöt halusivat tietää, mistä maasta me olemme. Ope siitä otti selvän.

Tiistain lehdessä oli juttua viikonlopun Suomen eduskuntavaaleista. Sunnuntaina olimme nähneet television uutisissa puoleen vuoteen ensimmäisen Suomea koskevan jutun, jossa ei kuitenkaan Soinia näytetty: 20 sekuntia näytettiin saunovia äijä-miehiä ja 3 sekuntia Kiviniemeä. 

Puistoissa näkee ihmisiä harjoittamassa voimistelua (Tai Ji).

Ravintolakohtaus Aki Kaurismäen elokuvasta... eikun perinteinen taipeilaisravintola.

Teppanyaki-ravintolassa on erittäin mielenkiintoista seurata kokin taidokasta työskentelyä. Juuri kypsennetyt vihannekset, äyriäiset ja lammaspalat siirretään lämpölevyllä olevalle vadille asiakkaan eteen; herkut voi nauttia lämpiminä ja tuoreina omassa tahdissaan.

Perinteisiä taiwanilaisherkkuja :)

Valmistuessaan v. 2004 Taipei 101 Tower oli maailman korkein rakennus (508m). Sen pystyttämiseen ja pystyssä pysymiseen on käytetty korkeatasoista tekniikkaa.

Tällaiselta näyttää maisema 382 metristä!

Vietnamissa on setä Ho, Taiwanissa Chiang Kai-shek. Vuonna 1975 kuolleen maan perustajan ja kansallissankarin kunniaksi on rakennettu valtava alue, jolla sijaitsee takana näkyvän massiivisen Memory Hallin lisäksi kansallisteatteri ja konserttihalli.

Täällä vartioin minä!

Liisalla oli asiaa kuolemattomalle Chiang Kai-shekille, jota juttu tuntui huvittavan! Että Koreaanko ne menevät...

Made in Hong Kong

Made in Hong Kong (engl.) tuo meille monelle mieleen vaatteen, joka ei ole ihan parasta laatua. Tämän päivän Hongkong (suom.) on jotain ihan muuta: upeita kauppakeskuksia merkkituotekauppoineen, pilvenpiirtäjiä, luksusautoja, tyylikkäitä ihmisiä, gourmet -ravintoloita ym. Hongkongissa on 7 miljoonaa asukasta ja 10 000 ravintolaa, joista yli 20 on saanut Michelin -tähtimerkinnän. Kovasti tämä paikka meidät yllätti, kun tulimme ilman mitään ennakko-odotuksia. Yllätys on ollut myös hintataso: kamerat ja kengät eivät ole juuri halvempia kuin Suomessa, luksustuotteista joutuu maksamaan luksushinnan (naapurikaupassa designmekko maksoi 850€!).

Hotelliyön hinta voi olla lähes tuhat euroa. Me varasimme jo lokakuussa huoneen hostellista keskeiseltä paikalta hyvien liikenneyhteyksien varrelta (yön hinta 30€). Vietämme täällä viisi yötä pikkuyksiössä kymmenennessä kerroksessa. Paikat on suunniteltu kiinalaisten ihmisten mittojen mukaan: patjan pituus 180cm, suihkukaapin sisämitat 60cm x 60cm.

Tämä ei ole meidän hostellin aula vaan sen kalliimman hotellin (Four Seasons *****). Rolls Roycensa voi parkkeerata suoraan pääoven läheisyyteen.

Four Seasons -hotellin yhteydessä on Michelinin maailman parhaaksi rankkaama kiinalaisravintola (kolme tähteä). Lung King Heenissä nautimme yhdeksän ruokalajin lounaan. Pukeutumiskoodi vaati miehiltä pitkiä housuja ("vaihdoin shortsit retkeilyhousuun...").

Alkupalaksi Dim Sum eli taikinanyyteissä olevia herkkupaloja.

Ruokalaji numero viisi: porsaanribsejä makealla wasabikuorrutuksella.

Vasemmanpuoleinen liikenne on perua lähes satavuotiselta Britannian valtakaudelta. Alue oli vuokrattu Britannialle 1997 saakka, jolloin Hongkong siirtyi Kiinan alaisuuteen. Liikenne on erittäin joustavaa ja jalankulkijat käyttävät usein liikekeskusten välisiä kadun ylittäviä siltoja. Mopoja ja polkupyöriä ei katukuvassa juuri näy.

Maailman ainoat kaksikerroksiset raitiovaunut liikennöivät Hongkongissa (matkan hinta 0,20€ maksetaan tasarahalla ratikasta poistuttaessa).

Illalla suurkaupunki sykkii värien valomeressä. Vaatekauppojen aukioloaika on suomalaisittain erikoinen: klo 12-22. Supermarketit saavat olla avoinna 24h.

Myös Hongkongissa on Times Square ja lisäksi samanniminen ostoskeskus.

Hongkongissa (ja tässä Hong Kong Parkissa) monet asiat ovat tiukasti säädeltyjä. Sylkemisestä raitiovaunussa voi seurata 150 euron sakko.

The Peak on noin 400m korkea kukkula, josta avautuu huimaava näköala vuoren rinteelle ja meren äärelle levittäytyneeseen kaupunkiin. Huipulle noustaan hyvin jyrkkää rinnettä seuraten.

Huipulta avautuu upeat maisemat joka suuntaan.

Macao on Hongkongin kaltainen Kiinalle kuuluva itsehallintoalue, joka vuoteen 1999 saakka kuului Portugalille. Kaupungissa sulautuvat yhteen erikoisella tavalla portugalilainen ja kiinalainen kulttuuri. Tutustuimme kaupunkiin päivän ajan, pika-aluksella laivamatka kestää tunnin suuntaansa.

Macaon vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde. Tässä keskusaukion charmia.

Tuo taustalla näkyvä kummallinen rakennus on yksi Macaon lukuisista kasinoista. Taidan kuitenkin sijoittaa repussani olevat rahat mieluummin kotimaan kohteisiin...

Lauantaina 16.4. matkamme jatkuu Taiwaniin, jossa tapaamme vanhan ystävämme Chia-Fenin. Sitä ennen käymme maailman edullisimmassa Michelin -tähden saaneessa ravintolassa (Tim Ho Wan). Jos jaksaa jonottaa pari tuntia, voi päästä herkuttelemaan alle kymmenellä eurolla!