Etelä-Korea

Matkamme viimeisessä - seitsemännessätoista - maassa vietimme viisi päivää. Kolme yötä olimme vaihto-opiskelijaystävämme Min Jungin kotona Soulin (yli 10 milj.as) kupeessa olevassa miljoonan asukkaan kaupungissa. Perhe otti meidät avosylin vastaan ja ystävystyimme nopeasti: sovimme tapaavamme seuraavan kerran Suomessa.

Alunperin meidän piti mennä käymään Japanissa, koska halusimme nähdä kirsikkapuiden kukinnan. Maanjäristyksen johdosta jouduimme jättämään Japanin pois matkaohjelmastamme, mutta näimmepä kukkivat kirsikkapuut Etelä-Koreassa!

Vuodenaikojen vaihtelussa kuljimme Taiwanin jälkeen taaksepäin: siirryimme kesästä kevääseen. Huomenna on vuorossa lento keväiseen Helsinkiin.

Etelä-Korean asuinalueet ja puistot ovat siistejä ja viimeisteltyjä.

Lauantaina vierailimme Korean Folk Villagessa tutustumassa vanhaan korealaiseen kulttuuriin, perinteisiin ja akrobaattiesityksiin.

Vanhan herran taiteilua trapetsiköydellä.

Nuorten poikien upeita ratsastusnäytöksiä.

Vauhdilla uhmattiin maan vetovoimaa näissä esityksissä.

Perinteisessä korealaisessa ravintolassa istutaan matalien pöytien ääressä lattialla.

Min Jungin kotona saimme aidon korealaisen aamiaisen.

EWHA -yliopiston (perustettu v. 1886) kampusalueen uusin rakennus on kuuluisan ranskalaisarkkitehdin Dominique Perraultin suunnittelema.

Soulissa on monenlaisia katunäkymiä: tässä tunnelmia viihtyisältä design-, galleria- ja kahvila-alueelta.

Vanhempaa rakentamista Soulin keskustassa (Bukchon Hanok Village).

Sunnuntaipäivän turistikierroksella henkilökohtaisena oppaanamme toimi Min Jung ystävänsä Mirin kanssa.

Rakennettua ympäristöä Soulin keskustassa: olympialaisten aikoihin valmistui 5,84 km:n pituinen Cheong Gye Cheonin virkistysalue. Alue tarjoaa ihmisille rauhoittumispaikan metropolin keskellä.

Maanantai-iltapäivän paikallisoppaanamme oli toinen viime vuoden korealaisystävämme, myöskin nimeltään Miri. Vanhan ystävämme Hillan ja meidän matkareitit kohtasivat tällä kertaa Soulissa - edellisen kerran olimme tavanneet Australian Perthissä ja Equadorin Quitossa.

Näin tämä matka lähestyy loppuaan. Takana on 178 yötä maailmalla ja huomenna on lento Helsinkiin. Puolen vuoden aikana olemme kiertäneet maapallon ja kokeneet lukuisia uskomattomia elämyksiä. Blogissamme olemme pyrkineet välittämään niitä myös teille rakkaat nojatuolimatkalaiset. Kiitos kaikille "matkaseuralaisillemme" - matka jatkuu...